Siskot, ei suostuta työelämän luusereiksi!

Sanomalehti Kalevan kolumnisti kirjoitti viikonvaihteessa, että naiset ovat työelämän luusereita. Kolumnissa todetaan, että suomalaisnaisen on vaikea edetä työelämässä samanlaisiin palkkoihin ja asemiin kuin millaisia miehillä on. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat EU:n suurimmat, ja yritykset rekrytoivat johtotehtäviin mieluiten miehiä. Heille maksetaan hurjia palkkioita ja korvauksia. Nainen taas kelpaa työmarkkinoille, kunhan tekee työnsä tunnollisesti, on joustava, tyytyy pieneen palkkaan ja määräaikaisuuksiin eikä valita. 

Erot urakehityksessä alkavat Toimihenkilöunionin muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan jo varsin varhain, heti työelämäputken alettua. Urakehityksen erot johtavat jo varsin varhain luonnollisesti myös huikeisiin eroihin palkoissa. Toimihenkilönaisena häviän omakotitalon verran työurani aikana samalla tavalla koulutetulle ja samaa työtä tekevälle miestoimihenkilölle.

Kalevan kolumnisti jatkaa, että naisissa ei näytetä näkevän samaa tulevaisuuden potentiaalia kuin miehissä. Edistyksellisyydeksi tasa-arvoasioissa riittää se, että johtotehtävissä on muutama nainen. Tarja Halosen, Mari Kiviniemen ja Sirkka Hämäläisen menestykseen tullaan viittamaan vielä pitkään. Naisille pätevyys ja etevyys tulkitaan pyrkyryydeksi, miehillä se merkitsee sitä, että he ovat hyviä tyyppejä.

Miehistä on luontevaa valita johtotehtäviin miehiä. Aivan samalla tavalla miehistä on luontevaa valita seminaareihin puhujiksi miehiä, työryhmiin miehiä, kansanedustajaehdokkaiksi miehiä jne. Mutta taitaa olla niin, että kun mietitään potentiaalisia ehdokkaita eri tehtäviin, myös naiselle tulee usein ensimmäisenä mieleen mies.

Siskot, tämähän on asia, joka on helposti korjattavissa! Pidetään huoli siitä, että ainakin itse aina ehdotamme itseämme tai jotain toista naista kaikkiin niihin tehtäviin, joita eteemme tulee. Tietenkin muistaen, että yhteiskunnassamme on myös alueita, joilla naiset jylläävät, kuten hellan, jääkaapin ja siivouskomeron välinen maasto. Voitaisiinko suosiolla antaa vähän löysiä tällä rintamalla? Itse olen jo joutunut luovuttamaan: mies tekee ihan yhtä hyvää ruokaa kuin minäkin ja jos kukaan muukaan ei välitä pienestä kotoisasta sekamelskasta, pitääkö minunkaan sen vuoksi päreitäni polttaa?