maanantai 17. tammikuuta 2011

Nykytahdilla naisen euro on miehen euro vuonna 2082


Samapalkkaisuustavoite karkaa käsistä kuin pilvet taivaalla. Hallitus on pettänyt lupauksensa, eikä yhdessä sovittu tavoite naisten ja miesten samapalkkaisuudesta ole juurikaan lähentynyt viimeisten vuosien aikana. Palkkaerojen piti kaventuman viisi prosenttiyksikköä vuoteen 2015 mennessä, mutta yllä olevan taulukon etanan vauhdilla etenevä tai pitäisikö mateleva palkkakehitys vaatii ainakin toisen yhtä pitkän ajanjakson toteutakseen. Laskeskelin, että yllä olevalla tasaisen vauhdin taulukolla naisen euro on miehen euro seitsemänkymmenen kolmen (kyllä, luit aivan oikein, 73) vuoden kuluttua.

Erityisesti toimihenkilöjärjestöt ovat kantaneet huolta samapalkkaisuudesta. Tämä onkin luonnollista, koska toimihenkilöpuolella palkkakehitys on suurempaa kuin työntekijäpuolella. Muutaman vuoden takaisen Toimihenkilöunionin teettämän jäsenkyselyn mukaan (vastaajia oli vaatimattomasti noin 17 000) toimihenkilönainen häviää uransa aikana samaa työtä tekevälle ja samoin koulutetulle miehelle omakotitalon verran palkkarahaa. Ongelmana on naisten ja miesten erilainen urakehitys: kolmikymppisenä toimihenkilömiehen ura singahtaa nousuun, jos on singahtaakseen, ja naisen ura jää mitä todennäköisimmin junnaamaan paikoillaan.

Samapalkkaisuustavoitteen tavoittamattomuudesta kantoi viime vuoden lopulla huolta mm. STTK:n edustajisto, jonka jäsen olen. Käytin edustajistossa puheenvuoron, jossa arvioin, että onko niin, että samapalkkaisuustavoite on liian vaatimaton toteutuakseen nopeasti? Joka tapauksessa tarvitaan entistä järeämpiä toimia niin hallitukselta (joka ei tällä kaudella ole saanut käytännössä mitään aikaan samapalkkaisuuden edistämisessä) kuin työmarkkinajärjestöiltäkin.

Samapalkkaisuudesta kirjoitti myös Suomen Kuvalehti, joka haastatteli muutama päivä sitten STTK:n pääsihteeri Leila Kostiaista. 

Työpaikoilla tasa-arvoisen palkkauksen arvioiminen on vaikeaa niin kauan, kuin luottamusmiehellä ei ole oikeutta saada yrityksen sisäisiä palkkatietoja. Mitä tässä pelätään, miksi tällaista oikeutta ei tule? Luottamusmieshän on nimensä mukaisesti luottamusmies ja on suu supussa kaikissa hänelle luottamuksella kerrotuista asioista. Ovathan palkat tiedossa esimerkiksi henkilöstöhallinnossakin, eikä vain johtajilla, eikä kukaan epäile, vuotaako vaikkapa henkilöstösihteeri tiedot jonnekin. Tällaista luottamusta toivoisi luottamusmiehiinkin kohdistettavan.