Väestöliiton tuoreen kirjan mukaan isien masennus yleistyy. Isät kokevat jäävänsä aivan yksin erityisesti lapsen syntymän jälkeen, jolloin koko elämä pyörii lapsen ja äidin ympärillä, niin yhteiskunnan palvelut kuin muu perhe ja sukukin. Taitaa pitää paikkansa, varpajaisten jälkeen tuskin kukaan enää muistaa kysyä tuoreelta isältä, että kuinka Sinulla menee.
En ole asiantuntija tässä asiassa, kun en äitinäkään ole kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta. Ehkä meidän perheessämme lapset ovat olleet niin suuri lahja, että masennukselle ei kerta kaikkiaan ole ollut sijaan, silkalle onnelle sen sijaan paljonkin. Lasten saamisen vaikeuksista voisin puhua pitkäänkin, ja myös siitä, miltä tuntuu menettää lapsi.
Miksi isät sitten kokevat masennusta ja voimattomuutta lapsen syntymän jälkeen? Luulen, että tämä liittyy siihen tunteeseen, joka useimmille naisille varmaan tulee: lapsi on niin lähellä naista synnytyksineen ja imetyksineen ja äitiyslomineen, että siinä hötäkässä helposti unohtuu, että onhan lapsella isäkin. Ja isät pystyvät pienokaisen kanssa erinomaisesti valtaosaan siitä hoivasta, jota vauvelin kanssa pitää tehdä. Isille voisi antaa muitakin hommia kuin sitä kakkavaipanvaihtoa:)
Pikkulasten isien tukeminen on luonteva osa niistä tavoitteista, joilla työelämän tasa-arvoa voidaan edistää. On tärkeätä pystyä jakamaan äitiys- ja vanhempainvapaita tasaisemmin kummankin vanhemman välillä. 6+6+6-malli on harkitsemisen arvoinen, siinähän kummallakin vanhemmalla on yhtä pitkä 6 kuukauden pituinen vapaajakso ja viimeiset kuusi kuukautta voi pitää kumpi vanhemmista hyvänsä.
Neuvolat ovat tärkeä osa vauvaperheiden arkielämässä, joten isien huomioiminen pitää lähteä neuvolatoiminnan uudistamisesta. Kummankin vanhemman mukaantulo vastaanotoille on tärkeää, samoin se, että myös isien mielipiteitä kysytään, ja ne huomioidaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti